4.12.2013 Ristinkirkko, Lahti & 5.12.2013 Aleksanterin kirkko, Tampere

I was fortunate enough to be able to attend not one church concert but two: one in Lahti and the other in Tampere. Now some days have gone by since the concerts, but it’s still difficult to find words to describe them. It was something beautiful and magical to say the least, and special for being so different to everything else I had seen. It was such an experience.
 

When I arrived at Ristinkirkko in Lahti, a modern church, I could see its inside from the outside. I came there without hardly knowing anything about the concerts because I wanted everything to be a surprise, and what I saw, a very spacious church in the dark lit in deep red in the front, already made an impression on me. By that moment, though, I still wasn’t much aware of what I was attending to. Then I went inside the church, and while waiting in its hall I could see and hear a bit of the soundcheck. With this glimpse I started to realise that this was going to be indeed very special. 

Doors opened a bit late because we had to wait for the light guy to finish checking lights. Once we were let in, the church got filled in no time at all. The atmosphere inside was already quite something, since we had to wait under a blue ultraviolet light until the concert started, so we were right into the concert mood long before it.

 

Ristinkirkko, Lahti

The first song was Ensimmäinen Joulu. I was so familiar with the metallish Raskasta Joulua version that it was hard for me to recognize the song. I had no idea it could sound so beautiful! The small instrumental intro already gave me chills, and when J. came and opened his mouth I was blown away. I think this was the perfect song to start the concerts.

Sitting there in silence, so close to J., doing nothing else than “watching” the music and listening to his voice so clearly was breathtaking. Also, even though I guess I should be used by now, he never ceases to amaze me. Seeing how he projects his voice live is f*cking impressive. Well, and not to mention the feeling he puts in his singing, the gentleness with which he sings this kind of music, his expression… After having listened to Ave Maria for over a year, it was great to finally see him perform the songs from the album (among others). Another thing that got me, is that this time I noticed a slightly different attitude towards the audience. It’s hard to explain… Let’s say he wasn’t singing to a whole, but to each one of us, so he transmitted a lot - more than usually, I mean.

Timo Niemistö, Juho Kanervo & J.Ahola

Anyway, shivers of emotion continued and didn’t stop until the end of the concert. My sight was also blurry many times, especially during the last part of the setlist, when they played all the songs from Ave Maria I find the most beautiful and touching: Ave Maria, Varpunen jouluaamuna, Sylvian joululaulu and Adagio. From these four songs, Adagio here was the one that moved me most by far. J. was only accompanied by Antti on the keyboards. The organ sound sounded so majestic and dramatic in the church, and J… wow, you could feel he was moved too - you could feel the emotion in his voice. I still get chills when remembering that moment.

When Adagio ended and the guys left the “stage”, I thought:  ok, this is it. But then they came back and what they played was another big surprise. They played Ilouutinen, a song I only know through Raskasta Joulua. It sounded so different from what I’m used to and yet so cool. This arrangement, together with Me käymme joulun viettohon, were the arrangements that probably surprised me the most. Here we were asked to sing some notes (as the lyrics say), and it was a nice way to end the concert. Good song choice for a happy ending!

J.Ahola

After the concert I was very happy about what I had just seen and heard. I loved how everything sounded, the arrangements, the choice and order of the songs, how the joyful and touching moments were combined thus making the experience even more lovely, the magical atmosphere the lights created… and I was even happier knowing that thankfully I was going to repeat on the next day.

Tampere’s concert was sold out and I didn’t know it until the very moment I arrived at Aleksanterin kirkko, when a woman came out and put a paper on the door. Great news! This time the waiting was outside, and since this church is a more traditional one, it had stairs and from there I could see people gathering in a long queue way before doors opened. Again, we had to wait a bit of extra time since it seemed the soundcheck got a bit delayed. Once in and sitting on the bench, I looked behind me and I was amazed to see the church full of people.

J.Ahola

 

This concert felt of course a bit different because I already knew what was going to happen, but that didn’t make it any less special. Actually, the fact that J. was performing a sold out show in his hometown had its uniqueness too. On the other hand, Tampere was particularly moving. Along these two days I had been getting chills, teary eyes… but towards the end of this concert I couldn’t hold my tears back anymore. It’s just that these concerts were something beyond beautiful and I didn’t want them to end. But of course, all good things must always come to an end…

Timo Niemistö & Juho Kanervo

When Adagio ended there was a moment of a bit of confusion. After the applauses and the bows, some people started to stand up to leave. I guess they weren’t expecting an encore, just like me in Lahti, but I was there shocked, like… c’mon people! Ask for more! Luckily the confusion didn’t last long and eventually people reacted and started clapping. These last minutes were somehow bittersweet, though. Ilouutinen is happy and so was I (and an encore is Happy News indeed, like J. said), but at the same time I was sad. This made it even a bit hard for me to sing the audience part. Then, if it weren’t enough, when the song ended I was moved by the final applause (and cheers!) because I felt so proud of J. and what he had done. My thanks to him and the amazing musicians he sung with. They did something so beautiful and special I can’t really describe with words, and I’m very glad I could experience it twice.

Timo Niemistö, Juho Kanervo, J.Ahola & Antti Hakulinen

To finish with, I want to end up saying that, in my opinion, how these concerts sounded was better than the Ave Maria album. I can’t find the right words to explain why, but it has to do with the fact that there were only 4 persons making music. I must also say that Timo Niemistö, Juho Kanervo and Antti Hakulinen’s playing was top notch. And the lights too! Everything. Everything was perfect. So, my congratulations to everyone involved in these unique events.

P.S. J.’s tambourine playing rocks! :D

29.11.2013 Lakeuden Risti, Seinäjoki

Muutama sana on pakko kertoa Jiin "Ave Maria - Joulun klassikot"-konserteista. Jos joku tykkää rauhallisesta ja joulumieltä tuovasta esityksestä, kannattaa ehdottomasti suunnata kirkkokiertueelle. 

Seinäjoen Lakeuden Ristissä oli jo jonoa, kun saavuimme paikalle. Tapahtuma oli siis kiinnostanut ihmisiä hyvinkin paljon. Ihan täynnä kirkko ei ollut, mutta yleisöä oli saapunut konserttiin kuitenkin suurissa määrin.

Lava oli valaistu tunnelmallisesti ja yleisön puolella oli hämärää. Fiilis oli kuin "kirkossa istuisi": harras ja syntinen :D Itse olin ensimmäistä kertaa "keikalla" kirkossa ja en oikein etukäteen tiennyt, kuinka tällaisissa tulee käyttäytyä, heh. Saako edes taputtaa jne. Mietin myös äänentoistoa, kuinka se toimisi, näin avarassa ja kaikuvassa ympäristössä. Keikkaseuran kanssa huomattiin lavalla tamburiini Jarkon mikin lähellä tuttujen ja tiedossa olevien soittimien lisäksi.. hmm..

Pienen odottelun jälkeen bändi (Timo Niemistö (kitara), Juho Kanervo (sello) ja Antti Hakulinen (koskettimet)) saapui aplodien saattelemana lavalle ja alkusoitto kajahti ilmoille. Olin vähän pettynyt, koska mielestäni musiikki tuli aivan liian hiljaa (verrattuna tietenkin siihen, mihin yleensä on keikoilla tottunut). Pienen intron jälkeen Jii saapui lavalle ja myös aplodien saattelemana. Tuntui kuin koko kirkko olisi huokaissut.. Jarkko oli pukeutunut tilanteeseen sopivasti mustaan pukuun, jota täydensivät punaiset yksityiskohdat. Ei sillä, ainahan Jii on hyvin pukeutunut ja tilanteeseen sopivalla tavalla, mutta tämä sai jotenkin konsertin tuntumaan todella "arvokkaalta" :)

Jo Jiin ensimmäisen biisin aikana huomasin akustiikan toimivan todella mahtavasti. Vaikka äänenvoimakkuustaso oli alhainen, ei se sittenkään haitannut. Äänet oli balanssissa todella hyvin ottaen tosiaan huomioon tilan vaikeuden ja Jiin laulu pääsi oikeuksiinsa. Tunnelmallisesti, herkästi ja rauhallisesti menivät useimmat kappaleet mutta aina väliin Jarkko käytti tavaramerkkiänsä asiaankuuluvalla tavalla :) Pitäähän sitä aina vähän kuitenkin näyttää, kuinka vedetään kovaa ja korkealta, eikös!?

Yleisö lämpeni konsertin edetessä ja Jarkon humoristisetkin välispiikit (kapulankin kera vahvistettuna :D) saivat yleisöäkin rennommaksi. Todellakin sai taputtaa ja jopa hurrata biisien päätteeksi. Viheltää en kuitenkaan uskaltanut, koska mummivainaa sanoi aikoinaan sen olevan pirun kutsumista, heh. Setti loppui synkeään biisiin, mutta yleisö taputti Jiin takaisin lavalle ja kyyneleet kuivuivat ilomielisemmän lopun saattelemana! Yhteislauluakin alkoi jo kuulua.

Ennakkoajatukseni kirkkokeikkoja kohtaan oli vähän skeptinen ja mietin, onko fiilis kirkoissa liian jäykkä ja armeijamainen, mutta toisin kävi ja olen nauttinut todella paljon kaikista vedoista ja en voi muuta kuin suositella tätä aktia, ja oikeasti.. tämä pitää kokea paikan päällä, jotta tunnelmaan pääsee! Fiilikset vaihteli ääripäistä toiseen. Välillä itketti vuolaasti, välillä sai pidetellä hysteeristä naurua ja välillä vain nautti mahdottoman hienosta musiikista, kylmien väreiden saattelemana. Ei voi muuta kuin suositella lämpimästi Jiin kirkkokonsertteja!

Turun keikasta en sen ihmeemmin enempää kerro, koska siellä mentiin suht saman kaavan mukaan, kuin Seinäjoella mutta yleisön puolella ei Turussa päästy aivan niin vapautuneeseen tunnelmaan kuin Seinäjoella, joka oli sinänsä vähän outoakin, koska tällä kertaa Jiin erittäin humoristiset välispiikit olivat kyllä vertaansa vailla vapauttamaan jäykähkön kirkkofiiliksen. Mutta kyllä Jii sai kuin saikin yleisön hiukan hörähtelemään ja yhteislaulu viimeisessä kappaleessa oli kuitenkin mallikasta myös Turussa! Hienosti menivät myös Lahden ja Tampereenkin keikat. Mutta odotellaan, jos joku muu haluaisi myös kertoa omista fiiliksistään? :)

Setti:

Ensimmäinen Joulu

En Etsi Valtaa Loistoa

Sydämeeni Joulun Teen

Heinillä Härkien

Mielenrauhaa

Instrumental

Walking In The Air

Tonttu

Jouluyö, Juhlayö

Valkea Joulu

Me Käymme Joulun Viettohon

Ave Maria

Varpunen Jouluaamuna

Sylvian Joululaulu

Adagio

---     

Ilouutinen

Kuvia: http://s1119.photobucket.com/user/afroditesarchive/library/Keikkakuvia/Jarkko%20Lakeuden%20Risti?sort=2&page=1

Lakeuden Risti, Seinäjoki 29.11.2013 

Ps. Kameran käytöstä sen verran, että muistakaa ottaa muu yleisö ja esiintyjät huomioon, ja ottakaa muistonne mahdollisimman huomaamattomasti, muita häiritsemättä ja älkää käyttäkö salamaa! Esiintyjät eivät myöskään ole mielissään, jos sokaistuvat salamavaloista ja varsinkin kirkossa se pilaa vähän tunnelmaa, jos muuten niin hämärässä ja tunnelmavalaistuksessa näkyy kameroiden/puhelimien valoisia näyttöjä tai salamat vilkkuvat. Ei sillä, koska suurin osa yleisöstä tämän ymmärtää, mutta kaikille ei tule mieleen, että se häiritsee muiden keikkakokemusta ja jopa artistia, mikäli heiluu koko ajan kameran kanssa. Kannattaa mieluummin nauttia keikkakokemuksesta ja itse musiikista :) Jos muuten julkaisette netissä jotain keikoilta, muistakaa aina kunnioittaa artistia ja pyytää julkaisuun hänen lupansa!

20.4.2013 Rock ’n’ Rescue, Iisalmi

Iisalmeen oli pitkä matka, mutta kutsu kävi ja mentävä oli. Näin jälkikäteen voi sanoa, että kannatti! Rock ’n’ Rescue-tapahtuma oli kaksiosainen ja suunnattu lähinnä ensihoitoalan ammattilaisille, ainakin päivällä. Itseä kiinnosti kuitenkin enemmän iltatapahtuma ja ”rock-konsertti”, jossa pääesiintyjänä oli J.Ahola aisaparinaan Tinke. Mietin aluksi, miten akkarisetti sopii tämänlaiseen tapahtumaan, jossa lämppärinäkin oli kuitenkin bändi.

Hallille saapuessa porukkaa oli todella mukavasti ja aika iso osa ihmisistä oli jo ”juhlakunnossa”. Suurin osa viihtyi lähinnä juomamyyntipisteiden kupeessa ja lavan edessä odotteli vain muutamia ihmisiä keikan alkua. Taustalla pauhasi rokki.

Noin klo 21 jälkeen keikka läheni alkuaan. Jii ja Tinke laittoivat kamojaan paikoilleen ja jo sound check vakuutti äänentoiston olevan kohdillaan. Nyt oltiin kerrankin esim. volumetasolla niillä paikkeilla, että keskustelu normaalilla äänellä ei onnistunut! Hienoa! Näin sen pitääkin keikalla olla!

Keikka alkoi ja lisää ihmisiä oli kerääntynyt alkusäätöjen jälkeen lähemmäksi lavaa ja jo ensimmäisistä biiseistä lähtien yleisö meni ihan pähkinöiksi! Eipä ihme, koska soundit olivat erittäin tehokkaat ja mukaansatempaavat. Mutta kyllähän sitä pähkinäksi menee itse kukin jo kuullessaan tutut Queenit, Orbisonit ja Elvikset tasokkaina ja mahtavina, kuinka ainoastaan J.Ahola voi kappaleet esittää! Tinke lauloi taustoja ja kepitti sooloja mallikkaasti.

Yleisö tanssi niin hitaammat kuin nopeammatkin biisit, lauloi mukana ja oli niin hyvin messissä, että oksat pois! Tuli jopa mieleen, että ollaanko nyt sittenkin akkarin sijasta bändikeikalla. Niin riehakasta meno oli kyllä! TB-potpurin aikana ei ollut epäilystäkään, etteikö yleisössä olisi ollut runsaasti myös TB-faneja. Ihan kuin TBn keikalla olisi ollutkin.. yhteislaulu ja yleisön osallistuminen oli enemmän kuin kiitettävää! Tervetuloa vain iisalmelaiset sitten kesällä DBTL:iin vetämään samalla tavalla TBn keikalle ;)

Keikan loputtua Jii ja Tinke huudettiin takaisin lavalle jo ennen kuin ehtivät sieltä kunnolla poistumaankaan. Yleisö halusi vielä lisää ja sitä saatiin. Keikka oli kyllä kaikin puolin mahtava ja meno jatkui hienona myös keikan jälkeen paikallisessa pubissa! :)

Loppukaneettina sanottakoon, että harvoin näkee noin kiihkeää ja osallistuvaa menoa akkarikeikalla. Kiitos Iisalmi aivan mahtavasta menosta! Tänne uudestaan!!

6.4.2013 Old Story, Mäntsälä

6.4. J. Ahola-fanin navigaattori näytti kohti Mäntsälän Old Storya, jossa Jarkko keikkaili yhdessä Anthrielista tutun Timo Niemistön kanssa.

Setti alkoi tutusti Queenin I Want to Break Free:lla ja jatkui Roy Orbisonin You Got It biisillä. Tutut kappaleet houkuttelivat suuren osan yleisöstä lavan eteen ja osa innostui seuraavan biisin, Always on My Mind:n, myötä jopa tanssimaan. Seuraava kaksikko, Crazy Little Thing Called Love ja Here I Go Again karistelivat vielä viimeisetkin epäilijät tanssilattialle ja keikkatunnelma oli korkealla.

J.Ahola

Seuraavaksi taas herkisteltiin Will You Still Love Me Tomorrow:n tahtiin, jonka jälkeen siirryttiin Teräsbetonitunnelmiin. Yleisö fiilisteli Orjattaren ja Metallisydämen mukana, mutta varsinaiseksi kuorolaulannaksi meno yltyi vasta Taivas Lyö Tulta -biisin aikana.

Setin loppupuoliskolla kuultiin vielä Soldier of Fortune:n ja Holy Diver:n lisäksi mm. Elviksen toinen tuttu hempeilybiisi, Can’t Help Falling in Love with You, joka innosti ihmiset taas tanssimaan ja meinasipa sitä yksi pari horjahtaa lavallekin asti. Onhan se ihana biisi, ei ihmekään, että heikommilta lähtee jalat alta :D

J.Ahola & Timo Niemistö

Encorena saatiin kuunnella Jarkon kitaroinnista ja laulusta koostunut improvisaatiopätkä ja Tinken palattua It’s a Long Way to the Top. Lopuksi kuultiin vielä huutoäänestyksen toisella kierroksella Ave Mariasta voiton vienyt What a Wonderful World.

Alun teknisistä ongelmista huolimatta Mäntsälä sai siis osakseen huikean rokki-illan, kiitos Jarkko ja Tinke, että löysitte tänne syrjäkylillekin ;)

9.3.2013 Suistoklubi, Hämeenlinna

Kirpeän pakkasyön vastapainoksi saimme nauttia erittäin lämminhenkisestä akustisesta keikasta Hämeenlinnan Suistoklubilla. Tällä kertaa J.Aholan aisaparina oli kitaravelho Timo Niemistö (Anthriel). 
 

Timo Niemistö

Sisältä hieman hipsterihenkiseltä baarilta näyttävä Suistoklubi oli rauhallinen paikalle saapuessa. Ihmiset siemailivat hienostuneesti viiniä pöydissä, joissa paloi oikeat kynttilät, varmaankin tunnelmaa luomaan. Melkein saman tien alkoi ”lämppäribändin” esitys. Kyseessä oli Lauluyhtye Olennainen. Naisista koostuva ryhmä lauleskeli n. puolisen tuntia ja mukana oli Mambaa, Kolmatta Naista jne. Outo valinta akkarivedon lämmittelijäksi, mutta yleisö näytti esityksestä pitävän. Itse olin kuitenkin jo parin biisin jälkeen valmis vastaanottamaan pääesiintyjät lavalle.

J.Ahola & Timo Niemistö

Sieltähän duo sitten lopulta ilmestyi lavalle. Muutaman biisin jälkeen yleisö oli jo aika ”villiintynyt”, ainakin verrattuna siihen seesteiseen tunnelmaan saavuttaessa. Toivebiisejä huudeltiin sieltä täältä. Esim. Metallisydäntä kaivattiin useaankin otteeseen, vaikka se oli jo setissä tullut aikaisemmin. Porukkaa siis taisi ilmaantua paikalle keikan aikana enemmänkin. Fiilis oli hieno ja keikka sujui kaikin puolin hyvin. Itse nautin tällä kertaa eniten TB-potpurista, koska mukana oli TB-kuvioissakin kanssani monta kertaa taistellut soturitar! Ave Mariakin kuultiin, mutta setin loppupuoli ei välttämättä ollut hurmaantuneelle (ja humaltuneelle) yleisölle se paras kohta. Älämölöä riitti ja näin ollen herkkä biisi menetti pienen osan arvokkuudestaan. 

J.Ahola & Timo Niemistö

Tinke oli jälleen mahtava sooloineen ja Jii antoi taas kaikkensa yleisölle. Yleisö piti selvästi kuulemastaan ja setin loputtua duo huudettiinkin nopeasti lavalle takaisin! Hieno ilta ja hyvä meininki! Kiitos kaikille osallisille!

J.Ahola