26.7.2013 Teräsbetoni @ Down By The Laituri, Turku

Tätä keikkaa oli odotettu. Viimeisimmästä Teräsbetonin keikasta Siilinjärvellä oli ehtinyt kulua melkein 2 vuotta. Hiljaiseloa viettänyt Teräsbetoni halusi kuitenkin juhlistaa 10-vuotista taivaltaan Turun DBTL:ssa. Ja sinnehän piti päästä. Itsellä oli lomaa viettävänä helppo tulla paikalle, mutta tiedän myös muutaman, jotka lähtivät tuntien ajomatkan päästä paikan päälle ja keikan jälkeen takaisin, joku lähti vielä suoraan töistä ja takaisin heti aamuvuoroon. Ja olipa jokunen lentänyt varta vasten jostain ulkomailta Suomeen viikonlopuksi keikan kokeakseen. Näin pitää kyllä toimiakin, koska tiedossa ei ole seuraavaa mahdollisuutta nähdä TBia livenä..

Järvinen & Ahola

Paikalle saapuessa Dingo oli juuri aloittanut pääteltassa, jonka ulkopuolelta löytyi jo muutamia tuttuja. Käväisin muutaman biisin kuuntelemassa ja huomasin teltan olevan jo pullollaan ihmisiä. Toisin sanoen eturiviin ei ollut asiaa, mutta sinne mieli teki TBn ajaksi. Tulikin sitten mieleen, että jos Dingon lopetettua yleisö purkaantuu teltasta, on silloin käytettävä mahdollisuus hyväkseen. Ihmiset purkautuivatkin ja saimme seurueemme kanssa tosi hyvät paikat eturivistä! 

Ainoa mutta tässä oli se, että lavalla nähtäisiin vielä yksi akti ennen Teräsbetonia. Se piti sitten vaan "kärsiä". Kyseessä oli itselle aivan tuntematon Olavi Uusivirta ja oli aika noloa notkua eturivissä, kun hän yritti laulattaa yleisöä biisiensä kertseissä.. Yhden biisin olin joskus kuullut, mutta sanoista ei ollut mitään havaintoa :D Noh, onneksi keikka ei kestänyt kauaa.  

Bändien välissä ei ollut paljoa vaihtoaikaa ja jo Olavin esiintyessä huomio kiinnittyi lavan ulkopuolella oleviin tuttuihin hahmoihin ja Uusivirran keikan jälkeen alkoikin TBn porukkaa viilettämään lavalla. Kun J.Ahola tuli lavalle säätämään kamojaan, sai hän heti suuret suosionosoitukset. Hetken päästä roudaus ja soundcheck oli ohi ja aloimme jännittyneenä odottamaan. Muutaman biisin bongasimme varmoiksi setistä jo checkin aikana ;)

J.Ahola

Ei aikaakaan, kun tuttu alkunauha lähti pyörimään pitkästä aikaa ja voi hemmetti sitä fiilistä, mikä nousi kyllä heti kattoon. Ennen keikkaa arvuuteltiin, millä biisillä setti lähtee. Heh, voitin sen skaban. Ensimmäisenä biisinä kuultiin tietenkin Teräsbetoni. Yleisö villiintyi heti, ainakin siinä edessä. Yritin katsoa taakseni, kuinka paljon yleisöä oli tullut keikkaa seuraamaan, mutta en nähnyt mihin ihmismassa loppui, joten kyllä paikalla oli väkeä ja paljon!

Seuraavana biisinä kuultiin uhoava Älä Kerro Meille, jota seurasi V.Rantasen hieno sävellys Ukkoshevonen, jossa Jiin mahtavat vokaalit pääsivät taas kunnolla oikeuksiinsa. Hevostelua seurasi vuorostaan A.Järvisen käsialaa oleva erikoisen hieno Paha Sanoo, samaiselta Myrskyntuoja-albumilta. Yleisö oli hyvin kappaleissa mukana ja J.Aholan vakuuttavan varma soturirooli sai uppoamaan vieläkin syvemmälle hurmosfiilikseen.

V.Rantanen

Henkilökohtaisesti elin keikkaa kuin viimeistä kertaa ja ensimmäiset kyyneleet silmiin toi mahtipontinen Maailma Tarvitsee Sankareita. Biisissä on jotain todella hienoa ja kertsissä tosiaan tuli melkein rukoiltua TBn sotureita, että me tarvitaan teitä vielä!! :) MTSn jälkeen palattiin taas ensimmäisen levyn hienoon kappaleeseen Teräksen Varjo. Nopeaakin nopeamman biisi-iloittelun jälkeen purskahti toiset kyyneleet.. Metallisydän.. Yksi kauneimmista kappaleista mitä tiedän! Jii lauloi biisin niin tunteella ja täydellisesti, että varmaan väpätti muidenkin alahuuli tai ainakin jalat, heh. 

J.Ahola

Sitten päästiin "Onko täällä naisia.."-osuuteen ja tuli siis Orjattaren vuoro. Yleisö velloi ja eli taas täysillä mukana. Yhtäkkiä Järvinen hyppäsi alas lavan ja aidan väliselle alueelle ja antoi kitaransa eturiviin tulleelle TBn porukoistakin tutulle Tero Paavolalle. Tero hoitikin taukoa pitävän ja olutta juovan Järvisen hommat ja hyvin vetikin, jopa niin hyvin, että Järvinen kehotti: "Vedä vaan loppuun asti." Tämä kyllä vei huomion hetkeksi pois lavalta.. niin odottamaton ja hauska tilanne oli.

Tero & Järvinen

Loppupuolella settiä kuultiin vielä Missä Miehet Ratsastaa, Viimeinen Tuoppi ja henkilökohtainen suosikkini keikoilta: Vaadimme Metallia. J.Ahola soittaa kyseistä biisiä akustisilla keikoillaan ja aika usein joutuu pienessä porukassa (tai jopa yksin) hoitamaan "Mukana joukkomme ON!!  murskaamaton"-kohdan. Nyt oli hiukka enemmän ääntä tässä "ON"-kohdassa! Aivan mahtavan hieno biisi tuokin muuten.

Kuokkanen & Ahola

Loppu alkoi häämöttää ja Teräsbetoni poistui lavalta. Ei ollut pientä epäilystäkään siitä, etteikö yleisö haluaisi vielä lisää ja korvia huumaavan huutomyrskyn saattelemana TB palasi lavalle. Jii spiikkasi: "Tästä biisistä kaikki alkoi ja tähän on hyvä lopettaa" ja sitten kuultiin perinteinen encore: Taivas Lyö Tulta. Varmaan viimeistään silloin koko DBTLn pääteltta huojui metallitotuuden pauloissa. TLTn jälkeen kaikki TBn soturit kokoontuivat riviin ja Jii spiikkasi: "Teräsbetoni ei oo muuten ikinä sitten kumartanut - paitsi nyt." Jiin sanat jäivät kaikumaan päähän ja saman tien kättelybiisin lähdettyä soimaan en voinut taaskaan pidättää kyyneliä. Mutta ne olivat ilon, hurmoksen ja metallitotuuden kyyneliä, pienellä haikeudella maustettuna tosin.

Teräsbetoni (Järvinen, Ahola, Kuokkanen, Rantanen)

TBn sotureista Jii, Järvinen ja Rantanen kättelivät taas tapansa mukaan kaikki halukkaat ja sitten tuli aika poistua paikalta hoitamaan biologiset tarpeensa ja hankkimaan vähän jotain juotavaa.. Keikan jälkeen kun fiilis oli, kuin saunassa olisi ollut. Tapasimme vielä tuttujen kesken, vaihdoimme fiiliksiä ja jotkut tosiaan suuntasivat kotiin päin. Itse päädyin vielä baarin kautta hauskoille jatkoille, jotka kestivät aamun pikkutunneille.. vai pitäisikö sanoa isoille tunneille saakka :D

J.Ahola

Vähänkö oli hieno keikka! Kiitos ihan joka iikalle, joka hommaan osallistui! Yhdessä tuo fiilis saavutetaan. Olen aina toitottanut ihmisille, että TB on yksi parhaimmista livebändeistä, joita olen nähnyt (ja niitä nähtyjä bändejä ON monia) ja TB täytyy kokea livenä, tietääkseen mistä puhun. Keikalle roudaamani henkilöt ovat jo yhden keikan jälkeen olleet samaa mieltä kanssani :D Nyt vaan peukut pystyyn, että Jii nähtäisiin vielä myöhemminkin TBn voimallisena soturina, mutta sitä odotellessa kannattaa tulla kuuntelemaan Jiitä esim. akkarikeikoille ja samalla voi myös auttaa meikäläistä sen "ON!"-kohdan kanssa ;)

Kiitos ja kumarrus!

Järvinen & Ahola

In English:

The long awaited gig! There had been a hiatus of almost two years since Teräsbetoni last appeared on the stage in Siilinjärvi. The band wanted to break the silence with a 10 year anniversary gig at the DBTL festival in Turku. And of course that was an unmissable event! I had no problems getting there since I was on vacation, but there were some who jumped into their cars after a day of work, drove  for hours to get to Turku and immediately after the gig started back to be in time for the morning shift… Some even flew in from abroad just for the weekend to be there for the gig. And that is exactly how to do it, since the next chance to see Teräsbetoni live is not known at the moment…

When I arrived, Dingo had just started in the main tent. Outside I saw a few people I knew. I went in to the tent to listen to a few songs and saw the tent was already full. That meant there was no possibility to get to the front, and that's where I wanted to be for the Teräsbetoni gig. It crossed my mind there might be a window of opportunity when the audience leaves the tent after Dingo finishes. That would be the moment to seize. People did leave the tent just as I thought, and along with some friends I got a really good spot in the front row. 

There was just one hitch… There would be one more act before Teräsbetoni on the same stage. But what else to do than "suffer" it… So I listened to a previously unknown performer Olavi Uusivirta, and it was a bit embarrassing to be in the front row when the poor man tried to get the audience to sing the refrains. I had heard one of his songs before, but of course I didn't have a clue of the lyrics :D Well, there was one good thing about the gig: it did not last for too long..  

The time for getting the stage organized between the bands was not very long, and already while Olavi was singing I started noticing familiar figures on the side of the stage. And as soon as Uusivirta finished guys from Teräsbetoni started to bring their instruments to the stage. When J. Ahola first appeared to get his gear sorted, he immediately got a big applause. After a little while everything was in order, the soundcheck was done and the exciting waiting time started. We did however know for sure we'd hear certain songs based on what we heard during the sound check.

J.Ahola

In no time at all the familiar opening tape started - it had been far too long since the last time. And the feeling was indescribable from the first moment!!! Before the gig we were guessing what the first song would be. Well, I won! The first song was, of course, "Teräsbetoni". The audience went wild from the first riffs - at least in the front. I tried to see behind me to judge how many people were there to see the gig - I could not see the end to the sea of faces, so there were a lot of people there! 

Next the band played the defiantly boasting "Älä Kerro Meille" which was followed by the fine composition by V. Rantanen, "Ukkoshevonen". This really showed Jii's skills as a vocalist at their best! After some horsing around we heard "Paha Sanoo", which is an especially fine specimen of A. Järvinen's songs. Both of these can be found on the album Myrskyntuoja. The audience lived along with the music and the convincing warrior role of J. Ahola increased the fervor even more.

A.Järvinen

For me personally it was like the last gig ever, and the magnificent "Maailma Tarvitsee Sankareita" got the tears flowing for the first time. There's something really special about this song, and during the refrain I really almost prayed to the warriors of Teräsbetoni that we still need them!! :) Next the band returned to the ambiance of their first album with the fine "Teräksen varjo". After this fastest of the fast was the time for some fresh tears… "Metallisydän"… One of the most beautiful songs I know! Jii sung it with such a feeling and perfection that I am sure there were a lot of tears - at least swallowed - and lots of weak knees, too.

Then came the part where the question was: "Are there any women here?" And of course we heard "Orjatar". The audience was really living along the song, it was like waves rolling to the shore… All of a sudden Järvinen jumped down to the area between the stage and the fence and handed his guitar over to Tero Paavola who had moved to the first row. Tero is familiar for example from the Teräsbetoni crew. So he took care of playing while Järvinen took a break and drank some beer… And he played so well Järvinen told him to finish the song ("Go ahead, finish it!"). This took my attention away from the stage for a moment, since it was really unexpected and fun.

Tero Paavola

Towards the end we heard "Missä Miehet Ratsastaa", "ViimeinenTuoppi" and my personal favorite from the Teräsbetoni gigs: "Vaadimme metallia". This song is in the set of J. Ahola on acoustic gigs and quite often there are just a few of us (or sometimes I am alone!) to participate in "Mukana joukkomme ON!!! murskaamaton". Now there was just a little bit more sound in "ON". And this song, too, is just fantastic.

J.Ahola

The end was approaching and Teräsbetoni withdrew from the stage. There was no doubt that the audience wanted more, and the band stepped back on stage while the audience was screaming and shouting almost deafeningly. Jii said: "This song started it all and this is a fine way to finish." and then we heard the traditional encore: "Taivas Lyö Tulta". If it did not happen earlier, this was the moment when the main tent at DBTL was swaying because of the excitement of the Metal truth. After "Taivas Lyö Tulta" all four Teräsbetoni warriors gathered in a row and Jii said that Teräsbetoni has never bowed before, but today is the day for it… Jii's words echoed in my mind and as soon as the song for the hand shakes started, the tears started, too. But they were the tears of joy, fervor and metal truth, although with a touch of wistfulness.

Rantanen, Järvinen & Ahola

The warriors (Ahola, Järvinen and Rantanen) shook hands with all those willing and after that it was time to go and take care of certain needs, to go find something to drink etc. After the gig I felt like I had been to the sauna. Once outside I met a few friends, we exchanged thoughts and feelings of the gig. Some headed home, but I ended up in a bar and from there to a really nice after party that lasted until the early hours of the morning. 

The gig was excellent! A big thank you to each and everyone who there and helped make it a success. The magnificent feeling can only be created together. I have been telling people over and over again that Teräsbetoni is one of the best live bands I've ever seen (And I HAVE seen a lot!!) and in order to understand Teräsbetoni, the band must be seen live! All the people I have dragged along to a gig have understood immediately :D Let's keep our fingers crossed we will see Jii as a mighty warrior of Teräsbetoni also in the future. But until then you should come and hear Jii for example on his acoustic gigs. And hey, you can always help me out with the "ON" ;)

Thank you and cheers!

Setlist

Lisää kuvia / More photos: http://s1119.photobucket.com/user/afroditesarchive/library/Keikkakuvia/TB%20at%20DBTL?sort=3&page=1